Hyrisee.

Jospa alkaisi pikkuhiljaa riittämään tämä artikkelien selailu. Päätin tänään aloittaa kanditutkielman tekemisen. Aloitin puolenpäivän jälkeen ja päätin lopettaa nyt. Sain sekavaa tekstiä aikaan vähän vajaan sivun, muutamalle asialle täytyy löytää siinäkin vielä lähde.
Rasittavaa kun aikaa menee siihen, että koittaa jäljittää The Ultimate Alkuperäistä Artikkelia. Mutta siihen se aika kai sitten meneekin. Olen tyytyväinen että sain edes alkuun. Aloittaminen on aina vaikeinta. Jospa tämän viikon vääntäisin ja koittaisin saada mahdollisimman paljon aikaan.

Tänään saatiin aamulla labrassa aikaan täydellisiä pipettejä. Olin ihan dingding, kun vihdoinkin saatiin oikeiasti jotain onnistumaan. Marko raukka on niin kömpelö, että se rikkoi 90% katsomistaan pipeteistä samantien, mutta ei se mitään tässä vaiheessa haittaa. Ne pipetit vedetään kuitenkin yleensä samana päivänä kun rekisteröinnit tehdään. Harjotteluahan tämä vasta on. Mutta en voi sille mitään, että ottaa aivoon vähän, kun se parka rikkoo lähes kaiken herkän mihin koskee. Sitten kun se ei pysty olemaan näpräämättä kaikkea vähän. Yksi kapillaaripurkki ja kymmenittäin kapillaareja on särkynyt. Mutta onneksi tiedän, että se olen kuitenkin tulevaisuudessa minä (minä, minä eikä kukaan muu) joka tekee ne rekisteröinnit. Täytyyhän Markon päästä koittamaan, ettei tule olo, ettei saanut tehdä mitään. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut Markon sosiaaliseksi. Kesän hyvä työ tehty. Hihi. No ei, olisin tietysti yhtä ystävällinen kelle tahansa. Mutten voi olla ajattelematta, kuinka paljon enemmän olisin saanut kesän aikana aikaan jonkun muun kanssa. Mutta tämä on ollut kaikinpuolin positiivinen ja kasvattava kokemus. Saanpahan harjoitettua kärsivällisyyttäni. Osaan minäkin olla kömpelys, asia ei ole ollenkaan kiinni siitä.
Höpöttelin äsken porukoiden kanssa tunnin. Tuli nälkä, joten ajattelin tämän kirjoittamisen jälkeen tehdä sämpylää ja mennä katsomaan salaiset kansiot. Sen jälkeen aivot on sopivan tyhjät, että vaivun uneen helposti. Ei jää asiat hyrräämään.

Sämpylää.

Tänään olen saanut aikaankin jonkin verran. Luin aamupäivällä artikkelin. Aino tuli vierailulle hetkeksi. Ajoitus oli mahtava, pelkäsin, että olisimme juuri syömässä, kun ovikello soisi. Aino meinaan soitti että tulee hetken päästä juuri, kun oltiin alettu laittamaan ruokaa. Mutta saatiin juuri syötyä ja korjattua astiat pois pöydästä kun Aino tuli. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaan. Viimeksi nähtiin MM-jääkiekkopelien aikaan. Käytiin Amarillossa katsomassa. Aino huusi Jee! kun ruotsi teki maalin. Saatiin paljon vihaisia katseita osaksemme, ja se oli hupaisaa! Hykertelin sisäisesti ja nauroin fanaatikoille. Huumoria täytyy olla.
Leivoin sämpylöitä ja pullia, sämpylöistä tuli täydellisen värisiä, vielä täytyy pullat tehdä. Taikina ei ole vielä kohonnut. Sain Ainon lähdön jälkeen luettua vielä yhden artikkelin. Nyt ei lukemisesta tulisi enää mitään, kun pojat tuli pelaamaan ropea tänne. Saanpahan samalla hyvän tekosyyn olla tekemättä mitään järkevää. Hih.
Harmi ettei telkkarista tule mitään hömppää mitä jaskaisi katsoa... Kunhan aloittavat pelaamisen, menen ehkä silti telkun ääreen. Ovat nyt valloittaneet nojatuolit kun sumplivat hahmiksia. Koittavat jotain uutta pelisysteemiä. Mielenkiintoista kuunnella. Vaikka itse preferoin täysin fantasia pelejä. Vaikka harvoin olenkin pelannut.
Sämpylät tuoksuu. Olen edelleen täysin kylläinen, mutta silti tekee mieli sämpylää. Olen aina onnistunut tekemään hyviä sämpylöitä, vaikka itse sanonkin. Ohraleseet ja pellavansiemenet sen tekee.

Karkkia tai kahvia.

Olin töissä aamulla. Edes aurinko ei ollut noussut, kun minä nousin. Alkaa kesä olla lopuillaan. Tultiin juuri grillaamasta ja sielläkin oli kylmä tuulen takia. Mutta tehtiin hyvää ruokaa. Pohdiskeltiin mitä tehtäisiin illalla, ei saatu mitään tulosta aikaan. Vähän puheltiin josko avaisi Iljan tuoman vinkkupullon, mutta taitaapi jäädä. Ja ehkä parempikin niin.
Olen täysin unohtanut mainita, että sovittiin Tuulan ja Markon kanssa, että elokuun lopulla mennään syömään johonkin. Hihi.
Nyt on vähän väsy.
Sain eilen masterini kahvipannunkin entistä ehompana takaisin. Touko hajotti sen vahingossa. Iljan kahvinkeitin oli ihan hyvä korvike. Kahvin maku ei ollut juurikaan erilainen mutta sen keittäminen kesti kauemmin. Masterilla ehdin pedata pedin ja laittaa aamupalan pöytään, Iljan kahvinkeittimellä jäi vielä saman verran aikaa muuhun.
Ei tunnu yhtään lauantailta. Ja tekee mieli karkkia. Mutta mulla ei ole rahaa, enkä viitsi vaivata rakastani sen takia. Säästyn turhilta kaloreilta ja rahanmenolta.
Voisin koittaa tehdä jotain epäjärkevää. Artikkeleita en taida suunnitelmistani huolimatta jaksaa lukea. Ei aivokapasiteetti taida nyt riittää.

Hehkutus.

Taidan sittenkin pitää tästä blogista enemmän kuin gallerian. Mietiskelin, että jos siellä Ateenan hotellissa olisi se netti, voisi pitää matkapäiväkirjaa. Samalla voisi laittaa muutamia kuveja... Toisaalta, voi olla, että sitten kun ajatusta pitäisi toteuttaa, en kuitenkaan jaksa. Mieleeni tuli myös sitten vaihdossa ollessani (jopa vuoden päästä) pitää tällaista. Se voisi jo ollakin mahdollista. Tai sitten vain kylmänviileästi vaihdan ilmaisuntarpeeni tänne. Se voisi olla se loogisin vaihtoehto (naisenlogiikalla). Piti kokeilla kuvan laittoa, siksi tuo väkerys Emmin ja Elinan synttäreiltä viime viikonlopulta.

Lueskelin tuossa äsken artikkeleita. Tai no, review-juttujahan ne vasta on, mutta törmäsin hassunhauskaan asiaan. MHRP:n (The Manganese Health Research Program) "katsausartikkeli" oli sponssattu by US Army (Medical Research and Material Command). Tämä sen takia, että mangaania (litiummangaanidioksidia) käytetään pattereissa, ja näillä pattereilla on suuri suorituskyky kommunikaatiovälineissä, joten ne kiinnostavat armeijaa. Muaha.
Tarmo tulosti mulle juuri pari artikkelia, jotka olin saanut Tuulalta. Se puolestaan oli saanut ne Michalen Aschnerilta mun pyynnöstä. Pitäisiköhän selittää tarkemmin? Mulla on tuossa vielä pari sivua mitkä ajattelin lukea tänään, mutta ajattelin myös pitää taukoa nyt. Joten selitänpä tämän nyt niin lyhyesti kuin osaan:

Olen tänä kesänä ollut löyhässä työharjottelussa yliopistolla Tuulan ryhmässä, aiheena patch-clamp (googleta). Meitä on siinä jopa kolme; minä, Tuula ja Marko. Kesän aikana ollaan pystytetty labraa ja noin viikko sitten saatiin tilaukseen uusi mikromanipulaattori, jota nyt odotellaan. Kunhan se saadaan toimintakuntoon, aloitetaan tutkimukset.
Tuli tuossa kesän aikana puheeksi sattumalla Tuulan kanssa, että olen suunnitellut vaihtoon lähtemistä. Unelma Australiasta kariutui, kun huomasin, ettei sinne ole yliopistollamme kuin kaksi vaihtokohdetta, eikä niissä kummassakaan opeteta mua kiinnostavia aiheita. Koitan hakea jotain vähän erikoisempaa. Tarkastelin myös Kanadaa ja Amerikan maata. Kiemuroiden kautta (joita en nyt jaksa lähteä selittämään) Tuula totesi, että hänellä on hyvä perhetuttu ja kollega Tennesseessä, joka tutkii mangaania mm. hermosoluissa. Sain muutaman artikkelin ja innostuin kovasti niitä lukiessani. Tuula otti yhteyttä Mr Aschneriin ja nyt mietitään olisiko mulla mahdollisuus päästä sen labraan vuoden päästä. Tekisin graduni siellä. Tämän takia pitää työskennellä aika rivakkaa vauhtia tämä tuleva kolmas vuosi. No problemos. Onneksi olen ollut joskus fiksu ja opiskellut jo vähän "varastoon". Tosin tämä Vanderbilt johon olisin menossa, ei ole yliopiston vaihtokohde, mutta jos sinne pääsen, niin mahtava homma! Rahoitus kyllä järjestyy, täytyy vain olla ahkerana apurahahakemusten kanssa.
Nyt mulla olisi tehtävänä keksiä aihe, mitä alettaisiin täällä kotoSuomessa tutkia. Jotain, joka liittyisi siihen, mitä menisin Vanderbiltiin mahdollisesti tekemään. Joten artikkeleita täytyy pakertaa ja koittaa löytää se aihe, jota ei ole vielä tutkittu. Voitaisiin saada aikaan julkaisu.
Ajattelin tehdä kandintyönikin aiheesta, kirjallisuuskatsaus näistä artikkeleista. Suunnittelin alkavani tässä pikkuhiljaa kirjoittaa sitä. Myös syksy ja talvi pitäisi olla labran kimpussa, tosin en vielä ihan tiedä millä ajalla, kun on sen verran noita labroja ja kursseja, että alkaa tehdä muutenkin tiukkaa. No, eikähän aikaa järjesty. Kevätpuolella viimeistään. Ainakin, jos saisin tämän vuoden puolella väännettyä sen kandityön.
Mutta nou hätä. Olen toiveikas. Asia kiinnostaa ja mulla on motivatiota, joten enköhän selviä. Pidän mielessä tulevan vaihtomahdollisuuden.

Eka yritys.

Muiden blokkaamisesta innostuneena ajattelin itsekin koittaa. Kyllästyttää toisaalta kirjotella galleriaan. Toisaalta en tiedä jaksanko pitää tätä yllä, kun kuitenkin käyn galtsussa päivittäin... Pari vuotta sitten mulla olikin blogi jossain, mutta olen käyttäjätunnusten lisäksi unohtanut paikan, jossa se oli.
Ehkä tämä olisi hieman kehittyneempi tapa ilmaista itseään, kuin gallerian päiväkirja. Täällä saan edes jotenkin kustomoida helposti tämän omannäköisekseni. Galleriassa en ole jaksanut perehtyä.
Mutta jospa lakkaisin vääntämästä tätä tekstiä ja sen sijaan jatkaisin syömistä. Makaronia ja currytonnikalaa.