Hyrisee.

Jospa alkaisi pikkuhiljaa riittämään tämä artikkelien selailu. Päätin tänään aloittaa kanditutkielman tekemisen. Aloitin puolenpäivän jälkeen ja päätin lopettaa nyt. Sain sekavaa tekstiä aikaan vähän vajaan sivun, muutamalle asialle täytyy löytää siinäkin vielä lähde.
Rasittavaa kun aikaa menee siihen, että koittaa jäljittää The Ultimate Alkuperäistä Artikkelia. Mutta siihen se aika kai sitten meneekin. Olen tyytyväinen että sain edes alkuun. Aloittaminen on aina vaikeinta. Jospa tämän viikon vääntäisin ja koittaisin saada mahdollisimman paljon aikaan.

Tänään saatiin aamulla labrassa aikaan täydellisiä pipettejä. Olin ihan dingding, kun vihdoinkin saatiin oikeiasti jotain onnistumaan. Marko raukka on niin kömpelö, että se rikkoi 90% katsomistaan pipeteistä samantien, mutta ei se mitään tässä vaiheessa haittaa. Ne pipetit vedetään kuitenkin yleensä samana päivänä kun rekisteröinnit tehdään. Harjotteluahan tämä vasta on. Mutta en voi sille mitään, että ottaa aivoon vähän, kun se parka rikkoo lähes kaiken herkän mihin koskee. Sitten kun se ei pysty olemaan näpräämättä kaikkea vähän. Yksi kapillaaripurkki ja kymmenittäin kapillaareja on särkynyt. Mutta onneksi tiedän, että se olen kuitenkin tulevaisuudessa minä (minä, minä eikä kukaan muu) joka tekee ne rekisteröinnit. Täytyyhän Markon päästä koittamaan, ettei tule olo, ettei saanut tehdä mitään. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut Markon sosiaaliseksi. Kesän hyvä työ tehty. Hihi. No ei, olisin tietysti yhtä ystävällinen kelle tahansa. Mutten voi olla ajattelematta, kuinka paljon enemmän olisin saanut kesän aikana aikaan jonkun muun kanssa. Mutta tämä on ollut kaikinpuolin positiivinen ja kasvattava kokemus. Saanpahan harjoitettua kärsivällisyyttäni. Osaan minäkin olla kömpelys, asia ei ole ollenkaan kiinni siitä.
Höpöttelin äsken porukoiden kanssa tunnin. Tuli nälkä, joten ajattelin tämän kirjoittamisen jälkeen tehdä sämpylää ja mennä katsomaan salaiset kansiot. Sen jälkeen aivot on sopivan tyhjät, että vaivun uneen helposti. Ei jää asiat hyrräämään.